Kiirettä pitää!

Nopeat kuulumiset täältä kiireisen arjen keskeltä. Meillä on viime aikoina ollut vähän normaalia kiireisempää, joten sain kunnollisen hetken istahtaa koneen ääreen vasta nyt. Miehellä on paljon töitä kesälomien alettua pyörimään ja samalla kunnianhimoinen projekti maalata vanhan talomme alkuperäinen peltikatto saatiin hyvälle alulle. Käytännössä kahden pienen lapsen kanssa aina toinen katsoo lasten perään ja toinen touhuaa jotain eli kaikki ne projektit, jotka haluaisin tehdä sujuu ainakin puolta hitaammin. Mutta paljon ollaan kuitekin tehty ja nautiskeltu kesästä myös!

Daaliapenkkiä hieman suurennettiin tänä vuonna. Taustalle istutin viininpunaisia auringonkukkia. Vielä näyttää vaatimattomalta, mutta hetken päästä tämä on ihan viidakko.

Pihan suurin perennapenkki, joka elää nyt neljättä kesäänsä alkaa näyttää hyvältä. Puutarhan rakentaminen vaatii todella paljon kärsivällisyyttä ja pitäisi jaksaa odotella tuloksia vuosia. Mutta kyllä vaan kannatta, tänne on ihana tulla aamukahville kaiken vehreyden ja lintujen sirkutuksen keskelle.

Vihdoin ostin itselleni jättiverbenan! Se jos joku tuo mieleen englantilaiset puutarhat. Ajattelin yrittää talvettaa tämän kellarissa.

Ikkunoiden alle ostin edulliset pajukorit ja niihin istutin vaaleanpunaista verbenaa ja petunioita.

Katosta on nyt maalattu toinen puoli. Tämän kanssa joutuu menemään säiden ja vapaapäivien mukaan. Tänäänkin olisi ollut hyvä päivä maalata, mutta vettä on luvattu. Että ei auta kun odotella taas sopivampaa säätä. Väri näyttää kuitenkin ihanalta. Sävy on nimeltään Ruoho, sopii hyvin kukkaihmisen kotiin. 

Nyt jatkamaan hommia. Ihanaa sunnuntaita!

Melkein jo kesä!

Viime päivinä ollaan päästy nauttimaan aikaisesta kesästä, laitettu ulos ensimmäiset kukat  ja grilli käyttökuntoon. Pihapiirissä riittää vilskettä kun Frida ja naapurien lapset juoksevat vuoroin vieraissa. Nyt on koettu ensimmäistä kertaa sekin hetki, kun lapsi painelee omin päin naapuriin kylään eikä paljon äitiä ikävöi. Näin se aikaa menee.

Pihan siistimiseen ja  kuntoon laittoon täytyy nyt käyttää paljon energiaa, kun innostus on keväällä synkän talven jälkeen korkeimmillaan. Tänä vuonna budjetti pihaan on pieni ja luovuutta tarvitaan erityisen paljon. Nyt vielä kotona ollessa on kuitenkin energiaa kasvatella enemmäkin kesäkukkia siemenistä ja juurakoista. Joitakin orvokkeja kyllä ostin valmiina. Ne kun ovat niin edullisia, ettei itse kasvattamalla säästöä taida syntyä.

Löysin halpiskaupasta yllättäen Laura Ashleyn puutarhasarjaa ja ostin sinisen amppelin ja samaa sävyä köynnöstuen seinälle.

Kaikki käytöstä poistuneet isommat astiat yritän hyödyntää pihalla. 

Köynnöstukeen kasvatan sinistä ja pinkkiä tuoksuhernettä sekä violettia kelloköynnöstä, joka on esikasvatuksessa sisällä.

Siinä niin vakavana laitetaan pensaskrassia ja daaliaa ruukkuun.

Vanha koristelintuhäkki otettiin varastosta esille omenapuun oksaan. Laitoin sisälle purkkeihin kasvamaan punaista tuoksuhernettä, joka toivottavasti aikanaan kasvaa ulos häkistä puun oksille. Tuoksuherneestä on olemassa korkeaa köynnöstä, mutta myös matalaa amppeliversiota. Melkein joka marketista löytyy tuoksuherneen siemeniä ja eurolla parilla saa ihanan tuoksuvan amppelin kun liottaa siemeniä yön yli ja istuttaa suoraan amppeliin. Tuoksuherneestä voi poimia kukkia maljakkoon ja se vain lisää kukintaa. Meillä päin tuo kukka ei taida olla niin suosittu,  mutta Englannissa sitä kasvaa lähes joka pihassa. Muistanpa senkin kuinka Victorian ja Danielin häissä oli käytetty massoittain tuoksuhernettä koristeluun.

Illalla pihatöiden päätteeksi haettiin Ikeasta uusi aurinkovarjo vanhan kulahtaneen tilalle. Samaisesta kaupasta ostin myös vinyylikangasta pöytäliinaksi ja tein siihen reiän keskelle varjoa varten. Ei haittaa vaikka liina on kesän päätteeksi parhaat päivänsä nähnyt kun ei montaa euroa maksanut. Nyt jatkamaan eilen kesken jääneitä hommia!

Ihana kamala kevät

Saako kevättä inhota? Vai kuulostaako se suunnilleen yhtä hullulta kuin että joku sanoisi inhoavansa vauvoja ja koiranpentuja? Tähän aikaan vuodesta suurin osa ihmisistä pursuaa jotain ihmeen kevätonnea, "ah kuinka ihanaa valoa ja lämpöä". Itse taas ahdistun tästä vuodenajasta aina! Kai olen vähän omituinen, mutta tuo kevätaurinko on minusta aika kamala. Ensinnäkin kevätvalo on niin kylmä ja kova ja paljastaa joka ikisen pölyhiukkasen, sohvan tahran, koiran  karvan sohvassa ja kakan ulkona. Ikkunat pitäis pestä, remppaprojektit saattaa loppuun, pihatyöt aloittaa, ulkokatto maalata, vaaleat ulkoseinät pestä jne. Toki tykkään siitä, että projekteja riittää, mutta nyt vaan tuntuu että ne on tehtävä heti! Kaamoksessa on se mukavaa, että voi aivan hyvin käpertyä viltin alle teekupin kanssa virkkaamaan koska on niin hämärää, ettei sotkuja huomaa. Kevätaurinko taas herättää suorittajan minussa niin kuin karhun talviunilta ennen aikojaan. En siis ole ihan parhaimmalla tuulella tähän aikaan vuodesta niin kuin normaalit ihmiset.

Mutta joo, se on kyllä mukavaa että tulee ulkoiltua nyt enemmän. Eilen käytiin pitkästä aikaa yhdessä kävelyllä koko sakki ja piristin itseäni shoppailemalla lähiöostarin UFF:ssa. Aika huvittavaa, mutta reissu ei ollut ollenkaan turha! Löysin yhteensä kymmenellä eurolla vaikka mitä. Jonkun rouvasihmisen itse tekemän kevättakin/jakun, joka on lempiväriäni ja upeat punaiset kiiltonahkakorkkarit sekä punoslaukun. Myös vaaleansininen huivi lähti mukaan eurolla. Sitä voi pitää vaikka harteilla viileinä kesäiltoina.

Pimeän talven tuotoksena sain valmiiksi virkkausprojektini jämälangoista. Tätä oli niin mukava tehdä, että taidan aloittaa toisenkin.

Se mistä keväällä saan energiaa on kukkien kasvatuksen aloittaminen ja haaveilu kesästä. En siis niin omituinen ihminen ole, että sentään kesää inhoaisin. Daalioita pitää saada joka vuosi. Ne ovat niin helppoja ja kauniita ja kasvavat suuriksi yhdessä kesässä. Kelloköynnös on myös loistava kasvi itse kasvatettavaksi. Vuodelta 2012 pääset katsomaan kuvia kummastakin kasvista täältä. Näitä voi laittaa kasvamaan maahan tai ruukkuihin eli onnistuu hyvin myös parvekkeella. Yksivuotisista köynnöksistä kelloköynnös on mielestäni parhaita ja sillä saa nopeasti rehevyyttää pihalle. Nyt pitää lähteä ostamaan lisää kukkajuttuja. Nauttikaa te muut kevätauringosta!

Muffinsseja

Englannin reissusta kotiuduttiin viikko sitten. Ihanaa oli, mutta on myös kiva olla taas kotona. Lupaan laittaa myöhemmin kuvia! Eilen leivoin Fridan kummisetää varten kinuskipähkinämuffinsseja. Niin hyviä tuli, että tälle päivälle jäi vain muutama pellillisestä jäljelle. Taidanpa ottaa yhden teekupposen seuraksi. Nam.

Taikina:

100g voita

1 dl kermaa

1 dl appelsiinimehua

yhden appelsiinin raastettu kuori

2 munaa

1,5dl sokeria

1-2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

(murskattuja pistaasipähkinöitä)

Kuorrutus:

1,5dl kermaa

1,5dl ruokokidesokeria

2 rkl voita

1,5 tl vaniljasokeria

murskattuja pistaasipähkinöitä

Sulata voi, lisää joukkoon mehu, kerma ja raastettu kuori. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä siihen voiseos hieman jäähtyneenä. Sekoita kuivat aineet ja kääntele joukkoon. Paista muffinsseja 200 asteessa n. 12-15 min. Keitä kermaa ja sokeria n. 20 min kunnes seos paksuuntuu. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi ja vaniljasokeri. Kuorruta muffinssit heti jottei seos ehdi hyytyä. Ripottele pinnalle pähkinöitä. 

Vielä kesän pakolliset kukkakuvat. Tällaista daaliaa en edes mielestäni istuttanut, mutta kaunis se on!

Ämpäriperunaa

Tässäpä vinkki muillekin pienen pihan omistajille ja parvekepuutarhureille: kasvata perunoita ämpärissä. Tarvitset vain ämpäreitä, multaa ja muutaman siemenperunan, jotka ovat itäneet. Nämä perunat olivat jo ostaessa itäneitä, mutta tarvittaessa niitä voi idättää valoisassa ja viileässä. Kuvat ovat toukokuun lopulta, nyt ämpäreistä rehottaa jo korkeat varret. Perunat eivät ole ihan vielä valmiita, mutta valitsin aikaisia lajikkeita joten kauan ei pitäisi enää kestää. Tässä vielä muutama kuva pioneista ja daalioista, jotka aloittelevat kukintaansa. Daaliat ovat rakkaimpia aarteita eikä vähiten sen vuoksi, että olen niitä pitkin kevättä sisällä kasvatellut. Voitte vaan kuvitella mikä suru tuli puseroon kun Kyösti tempaisi pari vartta poikki, nyyh.

Kevättä kukkaruukuissa

Tästä se vihdoin lähtee! Kevät siis. Tällä hetkellä multaan ovat päässeet daaliat, kelloköynnös ja kosmoskukat. Viikon kuluttua vuorossa ovat tuoksuherneet, krassit ja auringonkukat. Onpas kyllä masentava näkymä ikkunasta. Mutta eipä kestä kauankaan kun portinpielissä kukkivat valkoiset ruusupensaat seuranaan hopeahärkki.

Viimeinen lomapäivä

Viimeisen lomapäivän kunniaksi grillattiin burgereita. Pihvit tehtiin naudan paistijauhelihasta, johon sekaan laitettiin vain munia ja mausteita. 700 grammasta lihaa tuli kahdeksan pihviä eli ihan riittävästi kahdelle hengelle plus koiralle. Tuohon määrän lihaa laitoin kaksi munaa. Suolaa saa aina jauhelihaan laittaa aika paljon.. oliskohan lähemmäs kolme teelusikallista mennyt. Lisäksi reilusti sipulijauhetta, pippuria, paprikajauhetta ja jotain maustesekoitusta (ilman suolaa), meillä se oli pihvimaustetta. Eiliseltä oli jäänyt marinoitua punasipulia, joka on taivaallista. Tässä ohje marinadille, joka riittää ainakin 3-4 isolle sipulille:

1 dl punaviinietikkaa

6 rkl oliiviöljyä

2 dl sokeria

ripaus suolaa ja pippuria

Noin tunnin marinointi riittää, mutta toki parempaa jos saa olla yön yli jääkaapissa.

Ja lopuksi vielä vähän kukkasia...

Daalioiden ensimmäiset nuput ovat puhjenneet kukkaan, näitä laitan ensi kesänä enemmän, aivan ihania! Nyt kaikki ovat ruukuissa, mutta voisin kokeilla myös kukkapenkkiin. Jännityksellä odottelin, että minkä värisiä kukkia on tulossa, koska en enää muistanut mitä mukuloita keväällä tuli ostettua. Kelloköynnös, joka kasvaa aidan ristikossa osoittautui loistavaksi peittokasviksi. Nyt ei Kyösti enää pääse sukeltamaan naapureiden kimppuun säleikön läpi. Mamman pikku poika, jolla riittäis rakkautta jaettavaksi koko maailmalle, mutta kaikki ei vaan aina tykkää Kyöstin märistä suukoista...

Pihan antimia

Karviaismarjapiiras

Pohja:

115 g kylmää voita

3 dl vehnäjauhoja

1 tl sokeria

1 suuri munan keltuainen

tilkka kylmää vettä

Täyte:

karviaismarjoja

3 dl kuohukermaa

0,5 dl sokeria

3 suurta munan keltuaista

1 muna

1-2 tl vaniljasokeria

Kuutioi voi ja siivilöi joukkoon jauhot. Nypi nopeasti sekaisin ja lisää sokeri. Sekoita joukkoon keltuainen ja sen verran vettä, että saat loputkin ainekset taikinaan mukaan. Jos voi ehtii pehmetä liikaa, laita taikina hetkeksi pakastimeen jähmettymään, jotta se on helpompi kaulita. Kaulitse taikina ohueksi ja nosta voideltuun piirasvuokaan. Voit myös painella taikinan suoraan vuokaan, mutta pohjasta ei välttämättä tule niin ohut. Laita taikina pakkaseen noin vartiksi ennen paistamista 200 asteessa, 10 min peitettynä foliolla ja herneillä ja 5 min ilman foliota. Muista painella reikiä pohjaan ennen paistamista!

Laske uunin lämpötila 150-170 asteeseen. Sekoita kerma, munat ja sokeri ja kaada pohjan päälle. Ripottele marjat täytteeseen. Paista uunissa noin 45-60 min. Jos pinta tummuu, peitä foliolla.

Resepti on muunneltu versio Country Living -lehden heinäkuun numeron ohjeesta. Reseptillä voisi hyötykäyttää myös pihan punaherukoita. 

Kohta on edessä lempikuukauteni elokuu ja piha vain jatkaa rehevöitymistään. Suuret daaliat ruukuissaan ovat tehneet nuppuja ja odottelen niiden avautumista. Humala ja kelloköynnös ovat vallaneet kaariportin.

 Rohtosalkoruusu kukkikin jo tänä vuonna ja harmaamalvikki on myös puhjennut kukkaan. Pää pulppuaa jo ideoita ensi kesää varten!